Aluerakenteen meneillään oleva keskittyminen
kaupunkiseuduille ja niiden välisille kehityskäytäville jättää
jälkeensä asutus- ja palvelurakenteeltaan harvenevaa maaseutua.
Erityisen voimakkaana tämä kehitys näkyy maaseudun pienimmissä
yhdyskuntayksiköissä, kylissä, jotka kamppailevat
eloonjäämisestään. Perinteisesti maaseutusuunnittelussa kylät
nähdään rajattuina talorykelminä, mutta tästä lähtökohdasta on
vaikea löytää selviytymiseen johtavia strategioita. Kylissä
halutaan kuitenkin asua, sillä niillä on tarjota ainutkertaisia
resursseja elämisen puitteiksi.
Tällä hetkellä elämä maaseudulla perustuu liikkumiseen
laajoilla alueilla. Puuttuvat resurssit on haettava seudun
suuremmista taajamista. Tässä yhteydessä resurssit käsitetään
hyvin laajasti ja niillä tarkoitetaan esimerkiksi ihmisiä,
osaamista, työpaikkoja, palveluja, vapaita rakennuspaikkoja tai
kauniita maisemia. Kylät eivät ole enää omavaraisia ja
paikallisia, vaan niiden työssäkäynti-, palvelu- ja vapaa-ajan
verkostot ulottuvat laajoille alueille.
Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen muodostavat yhdessä
kohdepaikkojen ja teknisen infrastruktuurin kanssa dynaamista,
verkostomaista yhdyskuntarakennetta. Voidaan hyvällä syyllä
puhua verkostokylistä.
Käsitystämme kylästä saattavat hallita vielä perinteiset
mielikuvat samalla kun urbaanit verkostot ulottuvat yhä
syvemmälle maaseudulle ja kaappaavat kyliä piiriinsä. Vaikka
nämä verkostot ’ohenevat’ etääntyessään keskuksista, ne
välittävät kaupunkimaisia maisemaelementtejä ja elämäntapoja
keskusseutujen ulkopuolelle. Miten tämä muutos on
yhdistettävissä siihen pysyvyyteen, jota kylämaisemasta,
maaseudulta ja ehkä myös niihin liittyvästä yhteisöllisyydestä
haetaan?
Syvään juurtuneiden ajatusluutumien taakse voidaan päästä
tutkimuksella. Maisema kasvaa yhdyskunnan syvimmistä
rakenteista, jotka uuden kaupunkitutkimuksen löytöihin perustuen
voidaan nähdä eri kiinteysasteen omaavina päällekkäisinä
verkostoina. Yksi verkostotaso muodostuu todellakin ihmisten ja
tavaroiden virroista, joten sitä rakennekokonaisuutta, johon
kyläläisten päivittäinen arki sijoittuu, on vaikea havaita
välittömässä tarkastelussa.
Tässä tutkimuksessa esitetään, miten näihin rakenteisiin
voidaan päästä käsiksi ja tehdä ne näkyviksi ja
käyttökelpoisiksi suunnittelua varten. Jos kyliä pystyttäisiin
hahmottelemaan kartalle tässä laajimmassa olomuodossaan, olisi
mahdollista soveltaa uudentyyppisiä suunnittelustrategioita,
jotka laajentavat kyläsuunnittelun alaa koko siihen laajaan
maantieteelliseen ja sosiaaliseen kenttään, jolla on vaikutusta
kylän arkeen ja elinvoimaan.
Ehkä uusi ymmärrys maaseudun yhdyskuntarakenteesta auttaa meitä
myös käsittämään ja ’löytämään’ kylän uudelleen.
Tutkimuksella on annettavaa myös ajankohtaiseen kunta- ja
palvelurakenneuudistukseen.
Maaseudulla ajatellaan joskus, että kuntien liittyessä yhteen
palvelu- ja asutusrakenteet keskittyvät vielä entistäkin
voimakkaammin suurimpien kasvuytimien ja –käytävien tuntumaan.
Näin voi käydäkin, jos maaseutua ei aktiivisesti kehitetä.
Vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä ei kuitenkaan
ole hedelmällinen lähtökohta kyläkehittämiselle
KYTKYLÄ-tutkimus osoittaa, että kaupunki ja maaseutu ovat
yhden ja saman verkostoituneen yhdyskuntarakenteen osia.
Havaitsemamme erot syntyvät maisemaelementtien ja elämäntapojen
vaihtelevista painotuksista.
Uuden tutkimuksen valossa olisi mahdollista kehittää
maaseudulle todellisia maisemakaupunkeja, joissa
pikkukaupungit, kuntakeskukset ja kylät toimivat laajemman
verkostorakenteen kantavina solmuina. Tämä tarjoaisi aivan
uudenlaisen lähtökohdan kyläkehittämiselle ja –suunnittelulle.
Työkenttä laajenisi kahtaalle. Paikalliset resurssit aina
osaamisesta maisemiin olisi tunnistettava ja valjastettava
kehitystyöhön, mutta samaan aikaan tulisi keskittyä myös niihin
virtoihin ja verkostoihin, joiden kautta paikkaan sitoutunut
potentiaali on hyödynnettävissä ja muutettavissa kylän
vetovoimatekijöiksi. Konkreettisimmillaan tämä voisi tarkoittaa
tieyhteyden parantamista, ja toisessa äärilaidassaan vaikkapa
kylien välistä yhteistyötä tai poliittista vaikuttamista
seudulla. Kun maisemakaupungin verkostorakenne on piirretty
näkyviin, voidaan kyliä ja suurempia keskuksia kehittää
synergisenä kokonaisuutena niin, että lopputulos on suurempi
kuin sen osien summa.
Maisemakaupungin kokoava tekijä löytyy luonnollisesti
maisemasta. Pirkanmaalla tällaisia yhdistäviä tekijöitä ovat
vesistöt, jotka aikanaan ovat symbolisen yhteyden lisäksi
luoneet myös toiminnallista yhteyttä. Ennen rautatie- ja
maantieliikenteen kehittymistä vesireitit tarjosivat nopeimman
kulku- ja kuljetusinfrastruktuurin. Nykyään vesiliikenne on
hidasta, mutta trendiennusteiden mukaan hitaus ja hiljaisuus
ovat nousemassa arvokkaiksi resursseiksi kiihkeän urbaanin
elämänrytmin vastapainoksi. Näin ajatellen esimerkiksi
Ylä-Pirkanmaalle Tarjanneveden ympärille mahdollisesti rakentuva
maisemakaupunki voisi olla hyvinkin vetovoimainen
Mutta palataan takaisin kylään. Jotta kylä voisi saavuttaa
aktiivisen aseman osana maisemakaupungin verkostoa, sen on
koottava kaikki voimansa. Käytännössä kylän hyväksi
työskentelevät vain kyläläiset itse. Ponnistusten on oltava
yhdensuuntaisia ja riittävän suuria, ja tämä puolestaan
edellyttää yhteisöllisyyttä. Tarvitaan myös yhteinen tavoite,
kehityskuva, johon voidaan tähdätä. Jotta tällaisella
kehityskuvalla olisi edellytyksiä innostaa ihmisiä
konkreettiseen toimintaan, sen on perustuttuva todelliseen
tietoon. Tutkimuksen tuottama kartta tarjoaa yhteistyölle
neutraalin lähtökohdan, josta voidaan olla yhtä mieltä.
Lopuksi kiitämme Muroleen, Pohjaslahden ja Siitaman
kyläläisiä, jotka jaksoivat vastata tutkijoiden kysymyksiin sekä
täyttää kyselykaavakkeita ja matkapäiväkirjoja. Mielenkiinto ja
aktiivisuus, jota kyläläiset osoittivat tutkimusta kohtaan,
antavat olettaa että innostusta löytyy myös ryhdyttäessä
tositoimiin. Kiitokset myös arkkitehtiylioppilas Minttu
Kerviselle, joka suoritti postikyselyn, haastatteli kyläläisiä,
sekä teki GIS-paikkatietoanalyysit ja niihin liittyvät
teemakartat. Varsinaisen tutkimuksen tekivät mahdolliseksi
Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ja alueen kunnat, sekä Tampereen
kaupunkiseudun aluekeskusohjelma. Lisäksi tutkimusjulkaisun
toteuttamista ja tutkimustiedon välittämistä alueen kyliin oli
tukemassa EU:n aluerahoitteinen Kyläportit-kehittämishanke.
Ari Hynynen
Tampereella
28.11.2006
Tutkimuksen
tavoitteet
Tutkimuksen tavoitteena on luoda
edellytyksiä sellaiselle kyläsuunnittelulle, joka pohjautuu
tietoon ja ymmärrykseen kylän laajemmista
vuorovaikutusverkostoista. Verkostojen tarkoituksena on kytkeä
yhteen erilaisia resursseja. Siellä missä onnistutaan kytkemään
menestyksellisesti yhteen juuri oikeat resurssit, tapahtuu
kehitystä ja kasvua.
Tällä hetkellä nämä resurssit
sijaitsevat harvoin toistensa välittömässä läheisyydessä. Kylien
elossapysyminen ja kehittäminen edellyttävät juuri oikeanlaista
kytkeytymistä ja verkostoitumista.
KYTKYLÄ-hankkeessa kehitetään
menetelmiä, joilla kylien resurssipotentiaalia ja tämän
potentiaalin hyödyntämisen edellyttämiä verkostoja voidaan
analysoida ja tehdä näkyviksi kyläkehittämisen ja –suunnittelun
tarpeisiin
Kylät eivät ole enää vain
`paikallisia´
Alue- ja
yhdyskuntarakenne on sidoksissa tuotantomuotoon
Alkutuotantoyhteiskunnassa
kasvu tapahtui pienissä keskuksissa ja maaseudulla, sekä
muutamassa teollisuus- ja hallintokaupungissa. Päivittäisalueet
olivat suppeita.
Teollisuusyhteiskunnassa
kasvu ’hajakeskittyi’ ympäri maata aktiivisen
politiikan seurauksena. Päivittäisalueet alkoivat laajeta
liikenneteknologian kehittymisen ja väestön vaurastumisen myötä.
Palvelurakenteen vahvistuminen korosti maakuntakeskusten asemaa
ja kaupungit alkoivat seutuistua
Tietoyhteiskunnassa
aluerakenne keskittyy edelleen. Kasvua tapahtuu suurimmilla ja
monipuolisimmilla kaupunkiseuduilla, jotka ovat verkostoituneet
keskenään. Yhä laajenevat päivittäisalueet noudattavat nopeisiin
infrastruktuureihin perustuvia kasvuvyöhykkeitä. Tämä aiheuttaa
keskittymispaineita myös maan palvelu- ja kuntarakenteille.
Kehityksen seurauksena myös kylien palvelut ja työpaikat
vähenevät. Kylissä halutaan kuitenkin asua, joten puuttuvat
resurssit on haettava muualta – yleensä yhä kauempaa. Kylien
päivittäisalueet ovat laajentuneet.
Voidaanko
’kylää’ näin ollen enää määritellä pelkän paikallisuuden kautta?
Koska liikkuminen ja yhteydenpito
määrittävät yhdyskuntien rakenteita ja elinympäristöjä
yleisesti, kannattaa kyliäkin tarkastella tästä näkökulmasta.
Yhdyskuntarakenne voidaan jakaa kolmeen erilaiseen
verkostotasoon, jotka ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.
Hitaimmin muuttuva taso on teknisten
verkostojen ja muiden fyysisten rakenteiden taso
(1).
Hitaus johtuu suurten resurssiensitoutumisesta
rakenteisiin.
Toinen, nopeammille muutoksille altis taso on
tuotannon
ja kulutuksen paikkojenverkosto
(2).
Näiden sijaintilogiikka riippuu
talouden laajemmista rakenteista.
Kolmas, nopeimmalla syklillä muuttuva
verkostotaso syntyy ihmisten
liikkumisesta
ja kotitalouksien sijaintipäätöksistä (3).
Nämä tasot yhdessä muodostavat
verkostokylän yhdyskuntarakenteen, joka ei määrity suljetun
paikallisuuden, vaan kylän elämänrytmin mukaan.
VERKOSTOKYLÄN KEHITYSDYNAMIKKA
Verkostoitumisen lisäksi kylän toinen tärkeä
ulottuvuus on paikallisuus. Paikkaan on sitoutunut suhteellisen
pysyviä resursseja, joiden ansiosta se on liitetty laajempien
verkostojen osaksi. Tällaisia resursseja ovat esimerkiksi
viljely- ja rakennuskelpoinen maa tai kauniit maisemat.
Paikkapotentiaalia
ovat myös paikalliset ihmiset suhdeverkostoineen,
tietoineen ja taitoineen, sekä paikalliset perinteet ja
toimintatavat. Mukaan luetaan myös ihmisten perustamat palvelut,
yritykset ja laitokset.
Se, miten paikkapotentiaali saadaan muutettua
kylän kehitysvoimaksi, riippuu pitkälti kylän seudullisesta
asemasta ja kylän yhteysverkostoista, toisin sanoen
verkostopotentiaalista.
Kysymys on pyrkimisestä kohti
tasapainotilaa:
vahva paikkapotentiaali edistää
kylän verkostoitumista, ja toisaalta vahva verkostopotentiaali
mahdollistaa paikallisten resurssien hyödyntämisen. Tähän
dynamiikkaan perustuu kyläkehittäminen 2000-luvulla.
* paikkapotentiaali = paikalliset
resurssit + paikallinen toiminta
* verkostopotentiaali = kylän
seudullinen asema+ kylän yhteysverkostot
TUTKIMUKSEN KOHDEKYLÄT
Tutkimus tehtiin case-tutkimuksena kolmessa
Pirkanmaan kylässä, jotka kuuluvat kaikki
Ylä-Pirkanmaan seutukuntaan.
Työ alkoi
01.12.2005 ja päättyi 31.05.2006. Loppuraportti laadittiin
aikavälillä 01.06.-31.08.2006. Kohdekylät ovat:
Murole
(Ruoveden kunta)
Pohjaslahti (Vilppulan kunta)
Siitama
(Oriveden kaupunki)
MUROLEN KYLÄ
•
Asukasluku noin 300
•
Kesäasuntoja noin 300
• Sijainti
Vankaveden rannalla
• Toimiva
koulu
• Etäisyys
Tampereelle noin
50 km
• Muroleen
kanavan avaaminen 1854
Kyläkirja:
Hoppu, Tuomas, toim. (2005).
Kotiseutumme Murole. Muroleen kylät ry. ISBN 952-91-8855-2
TUTKIMUSMENETELMÄT JA –AINEISTOT
Tutkimus
jakautui kolmeen osaan:
1) Kylien
verkostorakenteen selvittäminen.
Tiedot ihmisten liikkumisesta ja yhteydenpidosta kerättiin
postikyselyllä ja matkapäiväkirjoilla. Paikkatiedot
geokoodattiin MapInfo- ohjelmaan ja tulostettiin teemakarttoina.
Kartoista ilmenevät matkojen kohteet, tarkoitus ja tiheys.
Jakelu
kattoi kaikki taloudet. Vastausprosentti oli 23.
2)
Paikkapotentiaalin kartoittaminen.
Paikallisia resursseja kartoitettiin haastattelemalla hyvän
paikallistuntemuksen omaavia kyläläisiä. Haastattelut tehtiin
SWOT-muodossa.
3)
Kehittämisideoiden tuottaminen.
Analyysissa rinnastettiin kylien toteutunut verkostorakenne
paikkapotentiaaliin ja pyrittiin tunnistamaan
epätasapainotiloja. Näiden tasapainottamiseksi esitettiin
kehittämisideoita toteuttamispolkuineen. Yhteenvedossa
hahmoteltiin verkostokylän suunnitteluperiaatteita myös
yleisemmällä tasolla.
VERKOSTOKYLÄN RAJAT
Geokoodauksen jälkeen tulostettiin kyläläisten liikkumista ja
tietoliikennettä kuvaavat teemakartat. Ensimmäisessä vaiheessa
ei kuvattu liikkumisreittejä, vaan liikkumisen suuntaa ja
volyymia. Ylemmän kuvan kartat kuvaavat päivittäistä
liikkumista, alemmassa kuvassa on esitetty kylien seudulliset
tietoliikenneyhteydet (internet, sähköposti, puhelin).
Kylien
päivittäisalueet ovat yllättävän laajat. Matkoista noin 85%
tehdään henkilöautolla.
Tietoliikenneyhteydet noudattavat melko pitkälle fyysistä
liikkumista seudulla.
Seuraavassa vaiheessa arvioitiin kulkureitit. Näiden tiedustelu
oli kyselytutkimuksessa liian monimutkaista, joten reitit
arvioitiin internetin reittipalvelujen avulla. Reittikuvauksiin
liitettiin tiedot kulkutiheyksistä. Oheiset kartat kuvaavat
vähintään kerran viikossa tehtäviä matkoja.
Matkapäiväkirjojen otanta oli hyvin suppea – 10 päiväkirjaa /
kylä – joten matkaketjuja käytettiin vain havainnollistamaan
kylien liikkumisalueita ja näiden päällekkäisyyttä.
Päiväkirjoja pidettiin yhden viikon ajan maaliskuussa 2006.
Kartan
perusteella voi olettaa että liikkumisalue kasvaa kylän
etäisyyden kasvaessa Tampereesta. Lisäksi kuvio muistuttaa
Christopher Alexanderin puolihilaa, jolla hän yritti osoittaa
että kaupungin todellista rakennetta ei voi kuvata yhteen
keskukseen perustuvana hierarkkisena, puumaisesti jäsentyvänä
kuviona, vaan huomattavasti kompleksisempana puolihilana.
(Ks. Alexander, Christopher(1965).
A City Is Not a Tree.
Architectural Forum 122:1, 58-62 (Part I) and
122:2, 58-62 (Part II).)
Oheinen kartta antaa viitteitä,
kuinka Pirkanmaan voisi hahmottaa vähemmän Tampere-keskeisesti –
Tampereen seudullista merkitystä väheksymättä - jolloin se
vastaisi enemmän kyläläisten kokemusmaailmaa. (kartta1)
1)
Maisemaverkosto.
Hitaiden,
matkailuun ja maaseutumaiseen elämäntapaan liittyvien
verkostojen alue. Luonto- ja maisema-arvot painottuvat
2)
Pikkukaupunkiverkosto.
Keskinopea, seudullisten alakeskusten muodostama verkosto, joka
pitää sisällään hyvän työpaikka- ja palveluvarustuksen, sekä
toimii välittäjänä nopeiden metropolivirtojen ja hitaiden
maisemavirtojen välillä.
3)
Metropoliverkosto.
Etelästä
Näsijärven rantaan ulottuva nopea urbaani verkosto
KYLIEN SEUDULLINEN ASEMA
Kylien seudullista asemaa arvioitiin
yksinkertaistetun mallin avulla, jonka mukaan Pirkanmaa jaettiin
kolmeen eri tyyppiseen verkostovyöhykkeeseen. Jaon perustana
olivat verkostojen erilaiset painotukset talouden, maisemien,
elämäntyylien, saavutettavuuden ja ’nopeuden’ suhteen.
kartta
1
MUROLEN VERKOSTOKYLÄ
Lopullisessa muodossaan verkostokylä-karttoihin liitettiin
tiedot matkojen käyntikohteista ja –tarkoituksista.
Piirakan
koko kuvaa suhteellista käyntitiheyttä ja väri käynnin
tarkoitusta.
Kartat
ilmaisevat kylän kolmitasoisen verkostorakenteen:
Muroleen
verkostokylän pääpoolit ovat Ruoveden kuntakeskus ja Tampere,
myös Kuru erottuu. (Kartta2)
kartta2
PAIKALLINEN MAISEMA – Murole
Maisemallinen tarkastelu täydentää verkostokylän kokemuksellista
ulottuvuutta. Sen lisäksi että maisema on kylien yksi keskeinen
resurssi, siitä on luettavissa ihmisten arkielämää; historiaa ja
nykypäivää. Mutta paikallisen maiseman lisäksi tarkasteluun on
otettava koko verkostokylän maisema.
VERKOSTOKYLÄN MAISEMA - Murole
VERKOSTOPOTENTIAALI
•
Verkostokylän alueella runsaasti monipuolisia resursseja
(Tampereen osaaminen ja talous, Näsijärven luonto ja maisemat)
• Kylän
sijainti Näsijärven ympäri kiertävän maisemallisesti
ainutlaatuisen reitin varrella, jolla voisi olla matkailullista
potentiaalia
•
Kohtuullinen etäisyys Tampereelle, Ruovesi ja Kuru hyvin
saavutettavissa
• Kylän
sijainti vilkkaiden vesireittien solmukohdassa
• Teiden
kunto kohtuullinen, hyvä auraus talvella
•
Kirjastoauto, kauppa-auto ja jäätelöauto kiertävät kylällä
• Langaton
laajakaistapalvelu vierassataman alueella kesällä
PAIKKAPOTENTIAALI
•
Runsaasti paikallisia pieniä palveluja ja talkootoimintaa
• Kylän
historia Näsijärven reittien tärkeänä solmukohtana
• Toimiva
koulu
•
Monipuolista osaamista: kivilouhimo ja kiven jatkojalostus,
kuttujen kasvatus ja juustola, muurari, tv-korjaaja, Tampereen
kaupunginjohtaja kesäasukkaana jne.
• Kylällä
talojen yhteisiä vesijohtoja, mm. koulun ympäristössä
TASAPAINO
• Etäisyys
Tampereelle hieman liian suuri päivittäistä työssäkäyntiä
ajatellen
• Heikot
joukkoliikenneyhteydet Tampereelle
• Kylän
näkymät ja näkyvyys huonoja suhteessa kylän maisemalliseen ja
matkailulliseen potentiaaliin
•
Näsijärven tarjoama verkosto- ja maisemapotentiaali heikosti
hyödynnetty (Muroleen kanavapalveluja lukuun ottamatta)
TOIMENPITEET
• Kylän
asutusrakenteen täydentäminen ja tiivistäminen
• Näkymien
avaaminen kylältä Näsijärvelle
•
Ottaminen osaa Näsijärven vesi- ja tiematkailun edistämiseen
(esim. järven ympäri kulkevan huolletun pyöräreitin
vakiinnuttaminen); yhteistyö reitin muiden kylien kanssa
•
Matkailupalvelujen kehittäminen kylällä; kylän kehittäminen
yhdeksi Näsijärven matkailun tukikohdaksi
Muroleen
kylä voisi edistää Näsijärven parempaa hyödyntämistä
elämysmatkailussa ja laadukkaassa asumisessa.
TUTKIMUKSEN YHTEENVETO
Vaikka tutkimuksessa käsiteltiin
vain kolmea kyläkohdetta, saadut tulokset antavat suuntaviivoja
kylien kehittämiseen yleisemminkin:
• Jotta kyliä voisi kehittää ja
suunnitella menestyksellisesti, niiden verkostorakenne on
selvitettävä ja piirrettävä näkyviin kylän todelliset rajat
• Kylän seudullisen aseman
määrittely on tärkeää kylän kehittämisen kannalta
• Paikallisten resurssien ja
ylipaikallisten verkostojen sisältämän potentiaalin välinen
jännite voidaan kääntää kylän kehitysdynamiikaksi
• Kylän kehityskuvan tulee perustua
ymmärrykseen kylän todellisesta rakenteesta ja
kehitysdynamiikasta
• Kylän kehityskuva on hahmoteltava
kyläläisten laajana yhteistyönä
• Ilman voimaperäistä paikallista
toimintaa kylää ei voi kehittää
• Kyläkehittämisen kohteena ei voi
olla pelkästään kylän paikallinen ulottuvuus, vaan
kehittämistoimia kannattaa harjoittaa koko verkostokylän
alueella
• Kylät voivat täydentää kaupunkien
resurssivalikoimaa – ja päinvastoin
• Kylät ja kaupungit eivät ole
toistensa vastakohtia vaan samojen verkostojen osia
• Kylän yksi tärkeimpiä resursseja
on sen paikallinen maisema; verkostoitumisen myötä maisemat ovat
muuttuneet ja muuttuvat edelleen – kannattaa pohtia
tapauskohtaisesti kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti kylän
maisemaa voi ’venyttää’